"TKK kiinnosti, eikä minun ole tarvinnut valintaani katua."
Suvi Hatunen, tekniikan ylioppilas
Maanmittaus kuuluu niihin ammattikuntiin, joista monikaan ei ole kuullut mitään. Varsinkaan kaupunkilaiset. Niinpä tuntuu suorastaan kummalliselta, että suurin osa maanmittariteekkareista on kotoisin kaupungeista. Minäkin olen kotoisin uusmaalaisesta pikkukaupungista, tosin maanmittarin ammatin olemassaolon olin kyllä havainnut jo hyvin pienestä pitäen. Lisäksi hiljaista työtä alitajunnassani on tehnyt myös taloyhtiön parkkipaikan kupeeseen kiinnitetty punainen metallipallo, joka myöhemmissä tutkimuksissa on osoittautunut tunnetuksi pisteeksi.
Teknillinen korkeakoulu oli tavoitteeni ainakin yläasteelta lähtien (tarkkaa aikaa en jaksa muistaa), ja pitkään mietin minkä alan teekkari minusta tulee, vai tuleeko sittenkään, sillä välillä halusin hammaslääkäriksi. Onneksi tulin järkiini.
Partiota harrastaessani olin innostunut kartoista ja suunnistuksesta, ja lopulta opinto-oppaita selatessani huomasin, että Teknillisessä Korkeakoulussa voi opiskella Maanmittausosastolla mm. kartografiaa, joka kuulosti siltä, että sillä saattaisi olla jotain tekemistä karttojen tuotannon kanssa. Toinen suuri kipinän aiheuttaja oli lukioaikainen kesätyö kotikaupungin mittausyksikössä kaluston jatkeena. Sain kokeilla takymetrin käyttöä ja näin vähän millaista työtä mittausalan ammattilaiset tekevät. Se onni kyllä loppui lyhyeen jalan katkeamisen myötä, ja lopun kesää vietinkin jalka kipsissä kotona. Mutta intoani ei onneksi niin vähällä tainnutettu.
Lukion jälkeen hain opiskelemaan sekä Teknilliseen korkeakouluun Geomatiikan koulutusohjelmaan että ammattikorkeakouluun Maanmittaustekniikan koulutusohjelmaan. Minut hyväksyttiin molempiin, ja sain valita kumpaan menen. TKK kiinnosti enemmän, eikä minun ole tarvinnut valintaani katua. Opiskeltavat kurssit ovat mielenkiintoisia ja monipuolisia, ja opintokokonaisuuksia voi valita oman kiinnostuksensa mukaan. Opintonsa voi sumplia niin, että myös opiskelijaelämälle jää aikaa, ja se onkin imaissut minut ihan kiitettävästi mukaansa.
Opintojen edetessä omat mielenkiinnon kohteet ovat laajentuneet, ja kun alaa on oppinut tuntemaan paremmin, osaa jo miettiä millaisia tehtäviä on tarjolla eri asioita opiskelleille maanmittareille. Maanmittausosastolla on Geomatiikan lisäksi toinenkin koulutusohjelma, Kiinteistötalous, ja yhteisten perusopintojen saattelemana voi helposti valita myös toisen koulutusohjelman kursseja.
Opiskelujen alusta lähtien olen saanut tehdä kesäisin oman alan kesätöitä, mikä on hyvä keino nähdä käytännössä, millaisia töitä maanmittausalalla on tarjota. Työtilanne on ylipäänsä melko hyvä, ja vanhempien polvien eläköitymisen myötä töitä luulisi olevan tarjolla riittävästi myös tulevaisuudessa. Toiveissani onkin, että valmistumisen jälkeen saisin tehdä mielenkiintoisia, haastavia ja monipuolisia tehtäviä alan yrityksessä.
Kuva: Antti Ropponen

Myytti #3: Maanmittari tarvitsee poikkeuksellisen erinomaista matikkapäätä.