"Itseäni kiehtoi erityisesti ilmakuvaus. Sain onnekseni kesätyöpaikan Maanmittauslaitoksen Ilmakuvaus-
keskuksesta."

Saija-Mariia Sihtola, kartoittaja

Kartoittajan monipuolisessa työssä

Oma tieni kartoittajaksi alkoi vuonna 2000, kun olin jo pidemmän aikaa harkinnut opiskelua uuteen ammattiin. Kartoittajan ammatti oli minulle melko tuntematon, mutta kaverini sai mielenkiintoni heräämään, kun hän kertoi hakevansa kyseiselle alalle. Olin pitkää pohdiskellut sitä, mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa, koska sen hetkinen ammattini ravintola-alalla ei ollut minulle se kaikkein parhain. Niinpä päätin ryhtyä toimeen ja otin selvää missä koulutusta järjestetään.

Ammattioppilaitoksesta se alkoi

Elokuussa 2000 aloitin opinnot Helsingin tekniikan alan oppilaitoksessa, Vallilan koulutusyksikössä. Koulutuslinja oli kartoittajan kolmivuotinen ammattitutkinto. Siinä vaiheessa tiesin, että kartoittajat voivat tehdä työtä sekä ulkona että sisällä. Koulutus toikin eteeni aivan uudenlaisen maailman.

Ala sopii sekä tytöille että pojille

Luokallani valtaosa oli poikia mutta onneksi meitä tyttöjäkin oli jokunen. Hyvinhän me siellä sitten pärjättiin ja pienistä ennakkopeloistani huolimatta totesin, että ala sopii erinomaisesti niin tytöille kuin pojillekin. Koulutukseen kuului useamman viikon mittainen jakso, jossa koko luokan voimin menimme ulos harjoittelemaan laitteiden käyttöä. Siinä tunnilla opittu teoriatieto monesti loksahti kohdalleen omassa päässä. Käytännön työn oppimista edesauttoivat myös työharjoittelujaksot, jolloin oli mahdollisuus tehdä töitä niin sisällä kuin ulkonakin.

Lintuperspektiivi kiinnosti

Itseäni kiehtoi erityisesti ilmakuvaus ja otinkin heti ensimmäisen lukuvuoden lopulla yhteyttä Maanmittauslaitoksen Ilmakuvakeskukseen. Sain onnekseni kesätyöpaikan seuraavaksi kesäksi ja Ilmakuvakeskuksessa tein töitä kaikkina kesinä opiskelujeni aikana. Työtehtäviini kuului muun muassa digitaalisten ortokuvien valmistukseen liittyvät tehtävät, ja myöhemmin pääsin mukaan maataloustukien kaukokartoitusvalvontaprojektiin. Vuoden 2003 keväällä tein myös koulun opinnäytetyön ilmakuvauksesta.

Valkolakkikin tuli hankittua

Helsingin tekniikan alan oppilaitoksessa oli myös mahdollisuus opiskella ylioppilastutkinto ammattitutkinnon lomassa ja niinpä keväällä 2003 painoin päähäni valkolakin ja samalla sain kartoittajan paperit. Siitä haasteet sitten vasta alkoivatkin, koska seuraava etappi oli työpaikan saaminen.

Sitten työelämään

Tein kaksi vuorotteluvapaan sijaisuutta, toisen Ilmakuvakeskuksessa ja toisen Tieliikelaitoksessa, kunnes sain kuulla mahdollisuuksistani päästä töihin Maanmittauslaitoksen Uudenmaan maanmittaustoimistoon. Moni luokaltani valmistunut halusi ulkotöihin, mutta minua jostain syystä veti puoleensa sisällä tehtävät kartoittajan työt. Vuonna 2004 aloitin työt toimitusvalmistelijana Uudenmaan maanmittaustoimiston Arviointitoimitustiimissä, jossa työskentelen edelleen. Vakituinen työpaikka niin pian valmistumisen jälkeen oli minulle erittäin suuri asia.

Toimitusvalmistelijan työhön kuuluu lukuisia eri tehtäviä ja jokainen toimitus on erilainen. Se työstä tekeekin haasteellisen ja mielenkiintoisen. Työn oppiminen vie aikaa, mutta oikealla asenteella ja aktiivisuudella on suuri merkitys työssä pärjäämiselle. Arviointitoimituksia ovat esimerkiksi maantietoimitukset. Toimitukset ovat tarpeen yleisiä teitä rakennettaessa tai parannettaessa, kun kiinteistöstä joudutaan ottamaan maa-aluetta tietä varten. Toimitus voidaan pitää myös olemassa olevan tien tiealueen rajojen määrittämiseksi.

Työharjoittelu tarjoaa hyviä kontakteja

Kartoittajan ammatin yksi positiivisista puolista mielestäni on mahdollisuus toimia niin erilaisissa ympäristöissä. Työpaikan haussa on oltava aktiivinen ja työharjoittelujaksoilla on oiva tilaisuus luoda ensimmäiset suhteet työnantajiin. Harjoittelujakson aikainen työpanos voi määritellä tulevaisuudessa työpaikan saamisen.