"Maanmittausala kiinnostaa minua yhä monipuolisuutensa vuoksi. Työssä on mukana karttoja, maastotöitä, mittauksia, kokouksia ja ennen kaikkea asiakkaita."
Aune Rummukainen, tuleva tohtori
Kartoittajasta tohtoriksi
Tuore puutarhurin urani sai parikymmentä vuotta sitten äkkikäänteen kun minulla todettiin allerginen nuha homeitiöille. Työt kasvihuoneilla oli jätettävä. Osoitin ammatinvalinnanohjauksen soveltuvuustesteissä kelpo matematiikkapäätä, luonnontieteet näyttivät kiinnostavan minua ja osasin väännellä rautalankaa melkoisille mutkille. Niinpä hain ammattikouluun maanmittausta opiskelemaan.
Ensin Mikkeliin ja sitten Rovaniemelle
Ammattikoulu Mikkelissä osoittautui käytännönläheiseksi ja varsin mukavaksi opinahjoksi. Kartat, maastomittaukset ja geodeettinen laskenta tulivat tutuiksi. Teoriassa sivuttiin kiinteistötekniikan käsitteitä, kaavoitusta ja lainsäädäntöä.
Ensimmäisen ammattikouluvuoden jälkeen hain ja pääsin tekuun Rovaniemelle, tosin ennen opintojen aloittamista minun oli suoritettava vuoden työharjoittelu. Harjoittelupaikka löytyi Kuopiosta maanmittaustoimistolta ja seuraavana syksyn aloitin opiskelun.
Paljon harjoitusta
Tämä koulu tarjosi tiedonjanoiselle enemmän teoriaa ja taustoja. Harjoituksissa arvioitiin ja mitattiin maita, metsiä ja rakennuksia. Mittauksista piirrettiin kartat. Kaavojakin laadittiin ja niistä tehtiin havainnekuvia. Maanmittaustoimitusten asiakirjoja ja kauppakirjoja laadittiin runsain määrin. Kaikista harjoituksista tehtiin työselostukset. Teoriaopinnoissa perehdyttiin niin lainsäädäntöön kuin ilmakuvauksen ja satelliittimittausten virhelähteisiinkin.
Rovaniemeltä Espooseen TKK:hon
Valmistuin lama-aikaan, ja kun opiskeluvaihde oli jäänyt päälle, hain korkeakouluun. Seuraavana syksynä pääsin jatkamaan maanmittauksen ihmeiden parissa Espoon Otaniemessä. Siellä viisisenttistä englanninkielistä matematiikan kirjaa tavaillessani tuli mieleen, ettei lukion suorittamisesta olisi haittaakaan ollut.
Espoosta Tampereelle töihin
Valmistumisen jälkeen vuodet kuluivat maanmittaustoimistolla Tampereella eri tehtävissä: toimitusinsinöörinä, tilusjärjestelyprojektissa, asiakaspalvelupäällikkönä ja kiinteistörekisterin perusparannustehtävissä. Kauppakirjoja, kaupanvahvistuksia ja erilaisia tilaustöitä on ollut mausteena. Kymmenen työvuoden jälkeen havahduin äkkiä siihen, että yliskamarini kunnosta täytyisi pitää huolta, ettei näköalattomuus iskisi ja turmelisi sitä. Jatko-opinnot ajattelin sopivaksi dementiantorjuntakeinoksi. Korkeakoululta Otaniemestä löytyikin sekä aihe että rahoitus ja virkavapaa toteutui pikaisesti. Väitöskirjani on määrä valmistua vuoden 2007 aikana.
Aina löytyy uutta
Maanmittausala kiinnostaa minua yhä monipuolisuutensa vuoksi, työssä on mukana karttoja, maastotöitä, mittauksia, kokouksia ja ennen kaikkea asiakkaita. Käytännön tilanteissa on aina mukana monia erityyppisiä asioita. Nämä on purettava osiin ennen kuin ne saa ratkaistuksi. Valmiiksi ammattilaiseksi ei näytä tulevan koskaan, aina löytyy jotain uutta. Oman alan lisäksi olisi hyvä tuntea muidenkin viranomaisten toimintaa siltä osin kuin se sivuaa omaa työtä. Oma viehätyksensä on siinä, että maanmittaustoimituksiin ja kiinteistöihin liittyen täytyy tuntea myös historiaa ja juridiikkaa.
Maanmittausala antoi rohkeutta
Maanmittausalalla olen päässyt hakemaan omia rajojani (enkä puhu nyt tontistani) ja löytämään uusia piirteitä itsestäni. Minulle on tullut paljon uusia tuttavuuksia työn kautta. Vaikka olin lapsena ja nuorena arka, työssä on karttunut rohkeutta ja rentoutta asiakkaiden kohtaamiseen. Päätöksentekoon on löytynyt jämäkkyyttä ja huumorintaju on jalostunut tiukoissa tilanteissa. Maanmittausala pitää myös nöyränä, epäselvät asiat on aina ensin tutkittava. Tämä ala on antanut näkökulman yhteiskuntaan, sen arvoihin ja muutoksiin. Minulle maanmittausala on antanut myös mahdollisuuden ammattiin ja työhön, jossa pärjään homeitiöistä tulleen astmani kanssa mukavasti.
