“Yksi maanmittaustoimitusten parhaista puolista oli erilaisten ihmisten tapaaminen.”

Kati Korhonen, peruskoululainen

Kesäharjoittelijana Etelä-Savon maanmittaustoimistossa

Ei olisi helpommin voinut kesätyöjakso alkaa: tuttu rakennus, mukava ilmapiiri ja jo ennestään tuttuja ihmisiä viime marraskuulta. Odotuksina oli tietenkin syventää aikaisemmalta TET- jaksolta saatua tietämystä ja päästä maastoon katselemaan käytäntöjä. Ensimmäinen päiväkään ei jännittänyt, kun osittain tiesin, mitä oli luvassa.

Joka päivä sain esitellä itseni uusille ihmisille. Pääsin heti koneelle katsomaan intranetistä alan uusimpia kuulumisia. Asiakkaat tuntuivat odotelleen juuri tätä päivää hoitaakseen tonttiasioitaan, ja asiakaspalvelussa kävi kova kuhina.

Maastotoimintaa

Seuraavat maastopäivät olivat jotain aivan uutta. Mittasimme vesijättömaata ja minulle opetettiin GPS –mittarin toimintaa. Vesurin käyttö vaatii vielä vähän harjoittelua, mutta prisma alkoi pysyä suorassa. Viimeistään torstaina tajusin jo lohkomisen perusteet Pieksänmaalla ja huomasin, että maanmittarin tullessa toimitukselle ovat kahvitarjoilut kohdillaan. Ei mikään huono ammatti! Perjantaina katselin GPS-pisteiden mittausta ja mikäs siinä oli ulkona ollessa, kun sattui aurinkoinen päivä tulemaan. Ensimmäinen viikko antoi kyllä täyden annoksen uusia mittalaitteita sekä raikasta ulkoilmaa.

Uusia paikkoja ja tuttavuuksia

Toinen viikko koitti aurinkoisena maastotöiden merkeissä. Maanantaina kannoin rajapyykkejä oikeisiin kohtiin ja pidin mittanauhaa oikeassa paikassa. Oli hienoa, kun ymmärsin jo kysymättä, mitä lohkomisessa pitää mitata ja miksi. Olisi kysymyksiä toki paljon riittänyt ja riittää edelleen, mutta jotain voin jo sanoa oppineeni. Uusissa paikoissa käymisen lisäksi yksi toimitusten parhaista puolista oli erilaisten ihmisten tapaaminen.

Rusketusta, hyttysiä ja satelliittibongausta

Olin kuullut tietoimitusten olevan usein riitaisiakin, mutta tiistaina kuuntelin kyllä sopuisan kokouksen ja katselin leppoisten maanomistajien nyökyttelyä. Tielinjaa maastoon suunniteltaessa pääsin napsuttelemaan GPS–mittarilla koordinaatteja, ja päivä oli mielestäni onnistunut. Rusketuskin pääsi tarttumaan. Keskiviikkona minut perehdytettiin karttatöihin ja tein tilauksiakin. Tietokoneen ääressä istuminen oli kyllä ihanaa vaihtelua verrattuna maastotöihin, sillä toimistossa ei ollut ainuttakaan hyttystä! Ne olivatkin oikeastaan ainut kiusa ulkoilmassa.

Torstaina tutustuin vielä autosta käsin uusien teiden mittaukseen. GPS–laitekin alkoi tuntua ihan loogiselta koneelta, kun kerta toisensa jälkeen kävelin keskellä tietä se kädessäni ja odottelin satelliitteja. Niitä löytyi ihan sopivasti, ja varmasti tekisin samaa hommaa vielä uudestaan, jos mahdollisuus tulisi.

Ehkäpä maanmittariksi…

Paljon jäi uusia asioita päähän ja vietin taas mukavia päiviä maanmittausalan parissa. Monesti sain vastata kysymykseen, että tällekö alalle aion sitten isona ja voin sanoa, ettei se todellakaan olisi mikään huono vaihtoehto!